Tänä vuonna syksy on lähtenyt käyntiin poikkeuksellisissa merkeissä ympäri maailmaa. Kotimaassakin etätyösuositusta jatkettiin ja niin sadat tuhannet suomalaiset asettuivat työskentelemään kuka keittiön pöydän ääreen, kuka sohvalle röhnöttämään ja kuka DIY-henkiselle seisomatyöpisteelleen – itse valitsin keittiön pöydän ja sohvan välillä liikkuvan version.
Niin sanottu uusi normaali on luonut tavalla tai toisella haasteita meille kaikille. Etätyöläisille kotoa käsin työskentely tuo tekemiseemme ja elämäämme niin vapautta kuin vastuuta. Ehkä joudumme vetämään rajoja työn ja muun elämän väliin jämptimmin ja kiinnittämään erityishuomiota palautumiseemme. Myös työskentelyergonomia on väistämättä huonontunut suurella osalla etätyöläisistä – sohvalle samaan asentoon käpertyminen moneksi tunniksi putkeen ei ole se kaikista paras työasento. Uuden arjen haasteet vaikuttavat meihin niin henkisesti kuin fyysisesti. Siksi onkin tärkeää huolehtia hyvinvoinnistamme kokonaisvaltaisesti ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä milloinkin oikeasti tarvitsemme.
Hyvinvointilupauksia itselleni
Syksyn edetessä olen huomannut uuden arjen haasteet omakohtaisesti: enää en lähtenytkään spontaaneille kävelylenkeille tai oikeasti pysähtynyt ateriani ääreen nauttimaan siitä. Miksi omaa hyvinvointia on välillä niin vaikeaa priorisoida? Usein luvatessamme tehdä jotain vain itseämme varten lupaukset unohtuvat nopeasti, kun vastaamme niistä vain itsellemme. Niin monesti olen jättänyt lenkin väliin jäädäkseni sohvalle scrollailemaan puhelintani tai torkuttanut herätyskellon yli, vaikka edellisiltana olen vannonut nousevani aikaisin tekemään joogaharjoituksen. Välillä toki tarvitsen myös lepoa ja aivot narikkaan -aikaa. Empiirisen kokemukseni perusteella kuitenkin rauhallinen joogahetki pesee joka kerta puhelimella roikkumisen – tiedän kyllä, kumpi näistä asioista oikeasti saa minut voimaan paremmin.
"Vain me itse tiedämme, mikä on oikeasti hyvinvointimme kannalta merkityksellistä."
Miksi itsensä kanssa tehtyjä sopimuksia on niin paljon vaikeampi kunnioittaa? Pidän lupaukseni muille, koska haluan olla sanani mittainen nainen ja myös muiden tietävän, että sanaani voi luottaa. Miksi en siis ottaisi vastuuta myös vain itselleni antamistani lupauksista – etenkin kun nämä lupaukset vaikuttavat suoraan hyvinvointiini?
Vapaus ja vastuu on minun ja sinun
Olen siitä onnekas, että työnantajani tukee hyvinvointiani tavalla, joka antaa minulle vapauden päättää, miten hyvinvointiani edistän. En siis suinkaan ole vain oman onneni nojassa, vaan saan työnantajaltani rahanarvoista tukea hyvinvointini edistämiseen. Saan jopa harrastaa liikuntaa ja kulttuuria työajallani joka viikko! Voin valita, haluanko lounastaa, liikkua, nauttia kulttuurista, käydä hieronnassa vai työmatkustaa työnantajani tuella. Varaa valita siis on. Vapauden mukana tulee kuitenkin aina vastuu: vaikka saan apua oven avaamisessa, minun täytyy itse astua siitä sisään. Vain me itse tiedämme, mikä on oikeasti hyvinvointimme kannalta merkityksellistä.
Kukaan ei voi voida paremmin puolestamme. Vaikka saisimme tukea hyvinvointiimme ulkopuolelta, vastuu on aina viime kädessä meillä. Kokemuksen perusteella tiedän, että omaan hyvinvointiin kannattaa satsata. Siksi lupaan itselleni nyt julkisesti (ei voi enää perua), että pyhitän yhden aamun viikossa vain ja ainoastaan hyvinvoinnilleni. Lupaan kuitenkin myös, etten ole itselleni liian ankara, jos joskus joudun lipsumaan aamunaloituksestani. Tällöin varaan itseni soimaamisen sijasta ajan hierontaan!
Kuinka hyvää huolta sinä pidät hyvinvoinnistasi? Käsi ylös, jos seisot muille antamiesi sanojen takana kuin vuori, mutta torkutat itsellesi antamien lupausten ohi tuosta vain! Ajattelinkin, etten ole yksin. Haastan nyt myös sinut tekemään hyvinvointilupauksen. Se voi olla niinkin pieni, kuin lupaus pysähtyä edes kerran päivässä kuuntelemaan, mitä juuri nyt tarvitset – ja kun keksit mitä se on, go get it!